Kokoomus julkaisi viime viikolla Perheet ja Työelämä -asiakirjan, jossa esitellään Kokoomuksen näkemys perhevapaamalliksi, varhaiskasvatuslinjauksiksi sekä tehdään ehdotuksia perheiden sujuvamman arjen järjestämiseksi. Kirjoitan aiheesta kaksi erillistä kirjoitusta. Ensimmäisessä kirjoituksessani käsittelin Kokoomuksen ehdotusta perhevapaamalliksi. Tässä toisessa kirjoituksessani pureudutaan tarkemmin varhaiskasvatukseen.
Perhevapaajärjestelmän uudistuksilla tavoitellaan naisten parempaa työllisyysastetta, mikä on keskeinen kysymys myös julkisen talouden näkökulmasta. Hoivavastuun jakautuminen tasaisemmin naisten ja miesten kesken vaikuttaa työelämän tasa-arvoon, kaikkien naisten palkkakehitykseen ja lopulta myös naisten eläkkeisiin.
Perhevapaajärjestelmään tehtävät muutokset aiheuttavat itsestään selvästi uudistustarpeita myös varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa. Järjestelmä on muokkautunut nykyrakenteen mukaiseksi, eli oletukselle, että perheen pienimmistä suuri osa hoidetaan kotona.
Suomessa varhaiskasvatuksen piirissä onkin selkeästi vähemmän lapsia kuin muissa EU-maissa. Kelan tekemän selvityksen mukaan kotihoidontuen käyttö on sen sijaan 2000- luvulla hieman yleistynyt. Selvityksessä havaittiin, että erityisesti yksinhuoltajat olivat merkittävä joukko niistä, jotka käyttivät kotihoidontukea pitkään. Pienituloisten yksinhuoltajaperheiden kohdalla varhaiskasvatusmaksujen kannustinloukkuvaikutus koskettaakin monia. Työn tekemisen tulee olla aina kannattavaa ja meidän on aktiivisesti poistettava työllistymisen esteitä ja kannustinloukkuja. Siksi oli hallitukselta tärkeä teko alentaa varhaiskasvatusmaksuja nimenomaan pienituloisten yksinhuoltajien osalta.
Se ei kuitenkaan vielä riitä. Kokoomuksen pitkän aikavälin tavoitteena on maksuton osapäiväinen pedagoginen varhaiskasvatus, johon osallistuisi koko ikäluokka. Varhaiskasvatus on tutkitusti kaikkein vaikuttavinta koulutusta. Siksi Kokoomuksen tavoitteena on tarjota jokaiselle taustastaan riippumatta mahdollisuus oppia, kouluttautua ja löytää vahvuutensa. OECD:n mukaan varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuottaa itsensä 7–8-kertaisesti takaisin. Ajatus on, että kannustinloukkuja purkamalla varhaiskasvatuksen hyödyt olisivat nykyistä paremmin myös pienituloisten ja maahanmuuttajaperheiden lasten saavutettavissa.
Peräänkuuluttamamme perhevapaauudistuksen yhtenä tavoitteena olisi pienten lasten äitien nopeampi siirtyminen vanhempainvapailta työelämään. Muutos olisi positiivinen niin tasa-arvon kuin työllisyyden kannalta. On kuitenkin selvää, että naisten työllisyysasteen nostaminen kasvattaminen nostaisi kustannuksia varhaiskasvatuksen puolella. Panostukset laadukkaaseen varhaiskasvatukseen eivät tule ilmaiseksi. Kokoomus ei silti halua tinkiä päiväkotipaikkojen riittävyydestä, laadusta, kohtuullisista ryhmäkoista tai ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuudesta.
Varhaiskasvatuksessa tuleekin aktiivisesti etsiä uudenlaisia tapoja tuottaa palveluita, jotta kustannukset eivät karkaa käsistä. Olen ehdottanut esimerkiksi säästöjen etsimistä uudenlaisilla tilaratkaisuilla, siirtymällä sähköisiin kirjausjärjestelmiin ja tuntiperusteiseen laskutukseen (ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Mobiilikirjauksella on lukuisia hyötyjä, joista olen kirjoittanut aikaisemmin täällä. Sähköinen kirjaus mahdollistaa mainiosti myöhemmin siirtymisen myös tuntiperusteiseen laskutukseen).
Lisäksi on tärkeää nostaa julkisen sektorin tarjoaman varhaiskasvatuksen rinnalle nykyistä vahvemmin muitakin vaihtoehtoja. Vaihtoehdot ja joustavuus ovat avainsanoja, kun pyritään edistämään pienten lasten äitien töihinpaluuta. Erityisesti 9kk-1,5v. ikäisten lasten hoitomuotoihin panostaminen tulisi nähdä keskeisenä tekijänä kannustettaessa pienten lasten äitejä takaisin työhön. Vuodenikäisellä lapsella on erilaiset tarpeet kuin neljävuotiaalla.
Joustavuuden lisääminen edellyttää toimia myös työnantajien puolelta. Esimerkiksi osa-aikatyön mahdollisuuksia tulisi lisätä ja kehittää. Vaikkapa Ruotsiin verrattuna noin kolmekymppisten naisten työllisyysaste on meillä jopa kymmenen prosenttia Ruotsia alhaisempi. Se selittyy osin perhevapaajärjestelyillä (ja siksi tarvitsemme uudistuksen), mutta osin myös Ruotsin laajempina osa-aikatyömahdollisuuksina.
Merkittävä tasa-arvoteko olisi, jos saisimme kannustettua työnantajia tarjoamaan tiloja yksityisen tahon järjestämää, pienten lasten päivähoitoa varten. Parhaimmillaan tämä tarkoittaisi sitä, että pienimmät lapset olisivat hoidossa lähellä vanhemman työpistettä, jolloin esimerkiksi lapsen imettäminen voisi jatkua töihin paluusta huolimatta ja hoitopäivä lyhenisi sen verran, minkä aikuinen säästää matkassaan työpaikalta päiväkodille. Suomessakin yritysten perhemyönteisyys on kasvavissa määrin kilpailuvaltti, mutta yksityisiä hoitomahdollisuuksia työpaikkojen yhteydessä ei käytännössä vielä juurikaan ole. Satsaukset koskisivat yrityksen (tai yritysten yhteistyössä) tarjoamaa tilaa ja yksityisiä toimijoita varmasti löytyy itse palvelu tuottamaan. Työntekijät maksaisivat normaalisti palvelusta, kuten muutenkin yksityisistä päivähoitopalveluista. (Olen muuten ajatellut, että voisikohan eduskunta näyttää tässä esimerkkiä?)
Ajattelen siis niin, että tässäkin meidän tulisi päästä pois perinteisestä mustavalkoisesta ajattelusta, jonka mukaan äidillä on kaksi vaihtoehtoa: olla kotiäiti ja hoitaa lapsia pitkään kotona tai olla uraäiti ja viedä lapset nopeasti kokopäiväisesti päiväkotiin. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole mitään vikaa, mutta koska lapset, perheet ja perheiden tilanteet ovat erilaisia, tulisi myös vaihtoehdoissa löytyä erilaisia mahdollisuuksia.
Päiväkotien varhaiskasvatuksen rinnalla vaihtoehtona tulisi kehittää esimerkiksi perinteistä perhepäivähoitoa, joka voi monen perheen kohdalla sopia erityisesti alle kolmevuotiaiden lasten hoitomuodoksi. Perhepäivähoidon mahdollisuuksia tuleekin tehdä tutummaksi. Lisäksi esimerkiksi yksityisen lastenhoitajan palkkaamista tulisi helpottaa. Hoitajanhan voi palkata vaikka kolme perhettä yhdessä, yhdessä sopien ja omista lähtökohdistaan. Yksityisen hoitajan palkkaaminen on joustavien hoitoaikojen puolesta monelle kiinnostava vaihtoehto, mutta se voi helposti tuntua monimutkaiselta työnantajavastuineen. Kunnissa voitaisiin aloittaa yhdenmukaistamalla neuvontaa. Yksityisen hoitajan sairastumisen varalle olisi lisäksi kehitettävä korvaavan hoitomuodon takaava sijaisjärjestelmä, sillä tällä hetkellä yksityisen hoitajan sairastuessa perhe jää ilman lastenhoitoa.
Pienten lasten vanhempien perheen ja työelämän parempi yhteensovittaminen edellyttää joustavuutta tukijärjestelmältä, varhaiskasvatukselta ja työelämältä. Näissä kaikissa on otettava huomioon se, että työn tekemisen muodot ovat muuttuneet ja tulevat tulevaisuudessa yhä muuttumaan. Perhepalveluita tuleekin kehittää kokonaisuus huomioon ottaen, kuten Kokoomus on julkaisemassaan ohjelmassa halunnut tehdä.
Mielestäni keskustelussa perheiden palveluista tulisi jo päästä eteenpäin keskustelua herkästi dominoivasta kotihoito – päivähoito vastakkainasettelusta. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta, mutta valintatilanteet ovat hyvin moninaisia. Paras hoitomuoto riippuu perheen kokonaistilanteesta; lapsesta itsestään, vanhempien resursseista ja lähipiirin tuesta, tarjolla olevista hoitomuodoista, jne. Toivoisin, että keskustelu ei velloisi ainoastaan kahden hyvin erilaisen ratkaisun oikeellisuudessa vaan siinä, miten voimme lisätä perheiden vaihtoehtoja. Miten voisimme kehittää perheen pienimpien päivähoitoa siten, että useampi vanhempi kokee sen luotettavana ja hyvänä vaihtoehtona omalle lapselle ja hänen tarpeilleen.