Olen jättänyt perjantaina 17.2. kirjallisen kysymyksen turvetuotannon tukemisesta. Pyydän siinä vastauksia kysymyksiin turvetuotannon tukien ja ilmastotavoitteiden ristiriidasta sekä turvealan mainoskampanjan mahdollisesta välillisestä rahoittamisesta.

 

Turpeen polton tiedetään olevan ympäristövaikutuksiltaan monihaitallinen energiamuoto, josta on tulevaisuudessa luovuttava. Turpeen poltolla on negatiivisia vaikutuksia sekä ilmastolle että vesistöille. On aiheellista kysyä, onko turvetuotannon tukeminen kestävää politiikkaa?

Mielestäni turvetuotannon vaikutukset ympäristölle ovat kestämättömällä pohjalla. Turpeennostoalueiden yli- ja ohijuoksutukset alapuolisiin vesistöihin ovat luonnonolosuhteiden johdosta usein vääjäämättömiä. Turpeen poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat jopa suurempia kuin kivihiilellä. Turpeen energiasisältö on myös kivihiiltä heikompi.

Tutkijoiden mukaan maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen 1,5 asteeseen tarkoittaa esimerkiksi kokonaan kivihiilestä luopumista vuoteen 2025 mennessä. Turpeen polttoa tulisi tarkastella yhtä lailla energiamuotona, josta on päästävä eroon. Suomen energia- ja ilmastostrategia saikin syksyn 2016 aikana runsaasti kritiikkiä siitä, että kivihiiltä ryhdytään korvaamaan turpeen poltolla.

Paheksun Bioenergia ry:n parhaillaan käymää massiivista mainoskampanjaa turvetuotannon lisäämiseksi. Kampanjassa annetaan ymmärtää, että turvetta polttamalla ratkaistaan Suomen kestävyysvaje.

Mielestäni Suomen sitoutuminen kansainvälisiin ilmastotavoitteisiin on ristiriidassa sen kanssa, että turvetta voitaisiin ajatella kansallisena kultakaivoksena. Mikäli valtiontukea kanavoituu edes välillisesti tällaisen humpuuki-kampanjan rahoitukseen, vie se uskottavuuden koko tukijärjestelmältä.